Jutut työajan kohdentamisen ensimmäisistä koulutuksista kertovat, että nauruksi oli mennyt, niin hullulta järjestelmä kuulemma vaikutti. Kuulemissani kommenteissa pohdittiin myös järjestelmän mukanaan tuomaa lisätyötä. Saman tunninkin aikana voi tehdä kymmeniä erilaisia asioita. Itse en ole vielä koulutuksessa käynyt, mutta menen kyllä.

Minna Sorsa kommentoi eilen työajan kohdentamisen hyviä puolia. Oman työn seuraaminen kertoo, missä aikavarkaat ovat. Koko järjestelmän taustalla on ymmärtääkseni vaikuttanut valtion tilintarkastajien huoli siitä, että budjettirahoituksella rahoitetaan ulkopuolista tutkimusta. Taustalla on myös kysymys tutkimuksen hinnasta. Jos ja kun projektien tutkijat tekevät ylityötä, niin sen pitäisi näkyä projektien hinnassa. Myymmekö siis liian halvalla tutkimusta?

Sinikka